130-vuotisjuhlakokouksen juhlapuhe

Tampereen Teknillisen Seuran 130-vuotisjuhlakokous pidettiin 22.3.2023 Grand Hotel Tammerissa. Illan esitelmän aihe oli Teknologia ja demokratian tulevaisuus. Puhujana Kansanedustaja, eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja tekniikan lisensiaatti Satu Hassi.

Hyvät Tampereen teknillisen seuran jäsenet ja juhlaväki

On ihan mahdottoman suuri kunnia saada kutsu näin arvokkaan tilaisuuden puhujaksi.

Vuonna 1893, kun Tampereen teknillinen seura perustettiin, perustajat luultavasti kokivat elävänsä kiinnostavaa muutosten ja isojen keksintöjen aikaa ja vievänsä kehitystä eteenpäin. Ehkä siksi tekniikan opiskelijat samana vuonna ottivat käyttöön erityisen teekkarilakin.

Tampereesta oli kasvanut merkittävä teollisuuskeskus. Kaupunkiin oli vedetty rautatie ja Suomen ensimmäinen sähkövalo oli syttynyt Finlaysonin tehdassalissa. Jokunen sähköinen katuvalokin oli.

1890-luvulla tieteessä ja tekniikassa tapahtui paljon. Dieselmoottori patentoitiin. Ensimmäinen ”moottorivaunu” nähtiin Helsingissäkin, Hufvudstadsbladetin mukaan. Vuosikymmenen kuluessa löydettiin muun muassa röntgensäteily, elektroni ja radioaktiivisuus.

Suomi ei ollut demokratia. Vuosikymmenen lopulla keisari Nikolai II aloitti ensimmäisen sortokauden helmikuun manifestillaan, mutta toisaalta demokratialle luotiin perustaa velvoittamalla kunnat perustamaan kansakouluja koulupiireihin, joissa oli vähintään 30 kouluikäistä lasta.

Varmaan aika moni meistäkin nyt miettii, että maailma on, tai ainakin voi olla, muuttumassa isosti.

Tekniikan kehitystä on vaikea ennakoida. Pieleen menneistä ennustuksista ei ole pulaa.

Isälläni oli tapana muistella, että kun nuoren Suomen tasavallan päättäjät vähän yli 100 vuotta sitten pohtivat Imatrankosken valjastamista, yksi silloinen asiantuntija oli sitä mieltä, että pieni Suomi ei ikinä tulisi kuluttamaan Imatrankosken kaikkea sähköä.

Kun ensimmäiset tietokoneet oli rakennettu, silloinen huippuasiantuntija arvioi, että koko maailmassa voisi olla tarvetta 200 tietokoneelle.

Toki jokunen oikein futuristisista ennustajista on myös osunut lähelle oikeaa. Mutta ennustamishetkellä lienee aika mahdotonta sanoa, kuka osuu napakymppiin ja kuka ei edes siihen seinään, jossa maalitaulu on.

Tekniikan yhteiskunnallisia vaikutuksia on vielä vaikeampi ennustaa kuin laitteiden kehitystä. Mutta myös yhteiskunta vaikuttaa tekniikan kehitykseen.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan varmaan monikin meistä on lukenut analyysejä Venäjästä ja sen autoritaarisuuden juurista.

Yksi lukemani hypoteesi on, että skolastiikka, väittely, oli osa lännen kirkon perinnettä. Edes teologiassa oppineeksi ei tultu vain pänttäämällä vaan myös oppimalla väittelemään ja argumentoimaan. Idän kirkossa näin ei ollut.

Kirjailija Mihail Šiškin esittää kirjassaan Sota vai rauha yhdeksi Venäjän ja Länsi-Euroopan eroksi sen, että lännessä latina oli sekä kirkon että tiedon kieli. Lännessä kirkon kielellä pääsi siis myös aikansa tiedon lähteille. Idän kirkon kieli taas oli kirkkoslaavi, jolla toi ulottuville vain liturgiset tekstit.

Sama Mihail Šiškin kirjoittaa myös: ”Demokratiaa niinkuin totalitarismiakaan ei julisteta yksinkertaisesti asetuksella. Kumpikin järjestelmä on koko yhteiskunnan yhteisten ponnistelujen tulos. …. 
Demokratia ei voi vakiinnuttaa asemaansa ilman kriittistä kansalaismassaa ja kypsää kansalaisyhteiskuntaa.”

No, kehitellessään Thomas Newcomen tulikonetta vähemmän hiiltä törsääväksi James Watt tuskin aavistii, että höyrykone synnyttää paitsi aineellisesti uudenlaisen yhteiskunnan, myös teollisuustyöväen yhteiskuntaluokan, joka ryhtyy vaatimaan reilumpaa yhteiskuntaa ja tulonjakoa. Toisin sanoen teollinen vallankumous edisti myös kansalaisyhteiskunnan syntyä. Sitä tietysti edesauttoi myös noin 400 vuotta aikaisemmin tehty keksintö, kirjapaino.

Demokratian idea oli Euroopassa esitetty jo 1700-luvun lopulla, joskin väitetään, että itse ajatus oli lainattu Amerikan alkuperäiskansoilta. Mutta en tiedä, olisiko valtioiden kehittyminen demokratioiksi ollut mahdollista ilman teollisen vallankumouksen tuomaa lisääntynyttä vaurautta.

Tänä päivänä kivihiilen ja muiden fossiilisten polttamisesta puhuttaessa ajatellaan ilmastonmuutosta. Teoriassa asia on ymmärretty kauan, jo 1800-luvulla ranskalainen Joseph Fourier ja ruotsalainen Svante Arrhenius totesivat hiilidioksidin voimistavan ilmakehän lämpöä pidättävää vaikutusta. Arrhenius myös mittasi sen mutta hän ei pitänyt maapallon lämpenemistä ongelmana. Noin 120 vuotta myöhemmin toinen ruotsalainen, Greta Thunberg sai kouluikäiset lapset ja nuoret ympäri maailmaa protestoimaan ilmastonmuutosta vastaan.

On tiettyä ironiaa siinä, että ihmiskunnalla on nyt enemmän tietoa kuin ikinä ennen, mutta vielä ei ole varmaa, että osaamme käyttää tätä tietoa niin, että turvaamme yhteiskuntien toimintamahdollisuudet tulevaisuudessakin.

Toivon, että demokratia päätöksentekojärjestelmänä selviytyy tästä haasteesta, Se on ehkä kovin testi mihin demokratia on tähän mennessä joutunut. Toisaalta ainakin tiedämme, että diktatuurien näytöt eivät ole parempia.

Viime vuosikymmeninä yhteiskuntia ehkä eniten muuttanut tekniikan ala on tietotekniikka, eikä pelkästään itse teknologian kehitys vaan myös laitteiden halpeneminen ja yleistyminen.

Kun 50 ja puoli vuotta sitten kävin Otaniemessä ensimmäistä ohjelmointikurssiani, yksi luento käsitteli atk:n yhteiskunnallisia vaikutuksia. Niistä jäi mieleen lähinnä, että tietokoneet vaativat konehuoneeseen kuivan ilman ja se on ongelma operaattorien terveydelle.

Me silloiset teekkarit emme todellakaan arvanneet, että 25 vuotta myöhemmin meillä jokaisella olisi taskussa tai käsilaukussa tietokone, jonka laskentateho olisi isompi kuin Otaniemen silloisen ainoan tietokoneen, johon syötimme ohjelmayritelmiämme reikänauhalla.

No, noin 20 vuotta sitten, kun matkapuhelimiksi kutsutut pienet tietokoneet olivat yleistyneet, uutiset kertoivat esimerkiksi tällaisista vaikutuksista: Afrikassa kalastajat ja pienviljelijät voivat puhelimella tarkistaa mihin hintaan kukin kauppias ostaa heidän tuotteitaan. He voivat viedä parhaiten tarjoavalle, ei enää ole pakko myydä sille, jonka luo ensiksi on tullut käveltyä. Filippiineillä kaadettiin korruptiosta kärähtänyt presidentti mielenosoituksilla, joita kansalaiset kutsuivat koolle tekstiviesteillä.

Silloin, kun internet oli vielä  nuori, luin jonkun, muistaakseni yhdysvaltalaisen visionäärin kirjoituksen, jossa hän järkeili, että netin käyttäjät ovat fiksuja ihmisiä, jotka kannattavat kaikkea valistunutta, oikeudenmukaista ja ihmisarvoa kunnioittavaa, joten internet tulee muovaamaan maailmaa näiden arvojen kannalta paremmaksi. Aika pian internet näytti myös toisenlaiset kasvot.

Tietotekniikka on nopeuttanut tiedonkulkua, tuonut valtavan määrän tietoa ulottuvillemme, helpottanut tutkijoiden tietojen ja tulosten vaihtoa ja arviointia yli valtioiden ja mantereiden rajojen. Enpä usko, että ilman tätä olisi esimerkiksi saatu kehitettyä koronarokotetta noin vuoden kuluttua siitä, kun pandemia oli lähtenyt leviämään Kiinasta.

Mutta tietotekniikka on nopeuttanut myös pötypuheiden levittämistä ja uusi huoli on, että somesovellukset ehkä rapauttavat keskittymiskykyämme.

Somealustojen omistajafirmat saavat tulonsa myymällä mainoksia. Viestit, jotka saavat vastaanottajansa suuttumaan, leviävät tehokkaimmin. Niinpä algoritmit on muokattu nostamaan tällaisia viestejä esiin sen lisäksi että ne koukuttavat käyttäjiään jatkuvilla pienillä dopamiinipiikeillä.

Tämä ei mielestäni ole demokratian ja yhteiskuntarauhan kannalta ollenkaan hyvä, eikä se ole hyväksi myöskään somesovellusten käyttäjien terveydelle.

Yksi kiinalaista Tiktok-sovellusta käsittelevä artikkeli pohdiskeli sitä, onko Tiktok kiinalaisten juoni länsimaiden nuoren sukupolven keskittymiskyvyn rapauttamiseksi. En tiedä, onko demokratialle välttämätön valistunut kriittinen kansalaisyhteiskunta mahdollinen, jos emme kohta enää jaksa keskittyä lukemaan kokonaisia kirjoja ja syventymään siten kuin esimerkiksi tieteellisissä opinnoissa on välttämätöntä.

Tietotekniikka on tehnyt mahdolliseksi myös uudenlaiset valtiolliset hyökkäykset.

Vuonna 2007 Tallinnan kaupunki päätti siirtää neuvostoaikaisen pronssisoturipatsaan keskustasta syrjemmälle. Tämä sai aikaan vironvenäläisten isoja protesteja, ja samaan aikaan palvelunestohyökkäys kaatoi useita Viron valtionhallinnon nettisivuja.

Ukraina on ollut kyberhyökkäysten kohde jo vuosia.

Tiedämme, että Venäjä valtasi Krimin ja aloitti sotatoimet Ukrainan itäosissa vuonna 2014 sen jälkeen, kun valtavat mielenosoitukset olivat johtaneet venäläismielisen presidentti Janukovitšin syrjäyttämiseen. Pienemmin otsikoin on kerrottu siitä, että sen jälkeen venäläiset hakkerit ovat tehneet useita 
kyberhyökkäyksiä Ukrainan sähköverkkoa vastaan ja onnistuneet katkaisemaan sähkönjakelua myös kovien pakkasten aikaan.

Viime viikolla (17.3.23) Microsoft julkaisi selvityksen, jonka mukaan Venäjä on kohdistanut kyberhyökkäyksiä myös Suomeen, ja kaikkiaan 74 maahan. Raportti mainitsee erikseen 14 maata, jotka ovat Suomen lisäksi USA, Puola, Britannia, Liettua, Latvia, Turkki, Peru, Norja, Romania, Tanska, Ranska, Kanada ja Ruotsi.

Tiedämme myös, että Venäjä on pyrkinyt nettitrollien avulla vaikuttamaan myös länsimaisen demokratian ytimeen, vaaleihin ja kansanäänestyksiin. On osoitettu, että Venäjä tuki verkkovaikuttamisella EU:sta eroamista Britannian kansanäänestyksessä ja USAn 2016 presidentinvaaleissa Trumpia. Sitä emme tiedä, ratkaisiko nettivaikuttaminen näiden äänestysten tulokset. Mutta tänä päivänä on helppo nähdä nämä molemmat osana Putinin monivaiheista valmistautumista Ukrainaa ja ylipäänsä läntistä demokratiaa vastaan käytävään sotaan.

Toisaalta tietotekniikka on isosti auttanut myös Ukrainan puolustautumista ja Venäjän sotarikosten paljastamista ja dokumentointia.

Kansanedustajana ei ole voinut välttyä vastaanottamasta organisoituja viestikampanjoita, joiden mukaan koronapandemia on tekaistu, maailman talousfoorumissa eli WEFssä suunniteltu salaliitto ja koronarokotteiden tavoite on vahingoittaa ihmisten terveyttä. Hurjimpien väitteiden mukaan koronarokotteilla ujutetaan meihin mikrosiru joka valvoo ajatuksiamme. Näiden viestien lähettäjille olen vastannut, että minun on hiukan vaikea uskoa, että injektioneulan läpi mahtuisi mikrosiru, jolla on riittävän voimakas energianlähde kommunikointiin ulkomaailman kanssa, ja että rokotuksia antavat hoitajat osaisivat ottaa viiden annoksen pullosta yhden sirun kullekin rokotettavalle.

Venäjän aloitettua täysimittaisen sodan Ukrainassa osittain samoista osoitteista alkoi tulla viestejä siitä miten natsit hallitsevat Ukrainaa ja syyllinen sotaan on itse asiassa Nato.

Suomessa näihin salaliittoteorioihin uskoo onneksi vain pieni joukko ihmisiä, mutta heitä on, ja joukossa on myös korkeasti koulutettuja.

Tekniikka on siis paitsi helpottanut tieteellistä tutkimusta ja tiedon levittämistä, myös riitojen lietsomista ja epäluottamuksen kylvämistä.

Neuvostoliitto romahti, kun olin ollut kansanedustaja alle puoli vuotta. Kylmän sodan päätyttyä uskoimme optimistisesti, että demokratia on voittanut lopullisesti. Viime vuosina demokratia on kuitenkin taantunut osassa maailmaa.

Kiina on kehittänyt ehkä pisimmälle kansalaisten valvontajärjestelmän, joka ei vakoile vain verkkokäyttäytymistä vaan myös fyysistä liikkumista. Kattava kameraverkosto pystyy seulomaan ihmisvirrasta ne, joita halutaan tarkkailla, heidän liikkeensä ja olinpaikkansa ja sen, keitä he tapaavat. Kiina myös myy tätä teknologiaa halukkaille hallituksille. Pelkään, että tämä tulee kaventamaan demokratian elintilaa maailmassa.

On historian ironiaa siinä, että modernia tietotekniikkaa tuskin olisi kyetty kehittämään muualla kuin yhteiskunnissa, joissa kansalaisilla on ajatuksen ja sanan vapaus, mutta nyt tietotekniikkaa käytetään kansalaisten kontrollointiin harvainvaltaisissa maissa ja eripuran kylvämiseen demokraattisissa maissa.

Tekniikka siis paitsi ratkaisee ongelmia, voi luoda myös uusia. Valitettavasti minulla ei ole esittää mitään loistavia ratkaisuja, varsinkaan yksinkertaisia. Mutta minusta on tärkeää, että me tekniikan ammattilaiset pohdimme työmme yhteiskunnallisia vaikutuksia ja että tähän opitaan myös alan oppilaitoksissa. Silloin kauan sitten, kun itse opiskelin, tekniikan yhteiskunnallisia vaikutuksia pohdittiin lähinnä opiskelijajärjestöjen tilaisuuksissa.

Sillä tekniikka muuttaa maailmaa, joskus siten kuin haluamme, joskus tavoilla, joita emme haluaisi, ja usein tavoilla, joita on vaikea ennakoida.

Mutta siitä olen aivan varma, että ilman tekniikkaa ja sen kehittämistä emme kykene ratkaisemaan isoja maailmanlaajuisia ongelmia kuten ilmastonmuutosta. Demokratiankin tulevaisuudelle ykkösasia on, että meillä on elinkelpoinen planeetta. Nyt lukemattomat tekniikan ammattilaiset, monet tässäkin salissa istuvat, työskentelevät sen puolesta, että vielä 130 vuodenkin päästä on, ja seuraavankin 130 vuoden päästä.

Eilen YKn ilmastotiedepaneeli IPCC julkaisi uusimman raporttinsa, jonka sanoman voisi tiivistää vaikka J H Erkon vuonna 1883 kirjoittaman laulun sanoihin: ”Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa, isänmaahan ja maailmaan.”

Kaikkea hyvää Tampereen teknilliselle seuralle ja sen jäsenille seuraaville 130 vuodelle! Olen varma, että seuran jäsenet haluavat työllään rakentaa maailmaa paremmaksi.